Varaa olla helsinkiläinen

 

Hinnat kuriin

Jotta useammalla olisi vielä vuonna 2035 varaa olla helsinkiläinen, kunnat on saatava tekemään yhteistyötä vaikka väkisin ja asuntoja on kaavoitettava rutkasti lisää kaikki väestöryhmät huomioiden.

Helsingissä asuminen on valtavan kallista. Erityisen kalliita ovat vuokrayksiöt ja -kaksiot, sillä niitä on aivan liian vähän suhteessa kysyntään. Niiden neliöhinnat ovat selvästi korkeampia kuin suurten asuntojen.

Asumisen hinnan laskeminen onnistuu parhaiten rakentamalla lisää asuntoja, erityisesti sellaisia asuntoja, joiden kysyntä on paljon suurempaa kuin tarjonta. Helsinkiin nousee kuitenkin jatkuvasti liian vähän uusia asuntoja suhteessa kysyntään.

Pienten asuntojen vuoro

Helsingissä helpoimmat rakennusmaat on jo käytetty, ja nyt olisi osattava luopua jostain, jotta asuntoja saataisiin lisää. Lisäksi on valittava, keille asuntoja rakennetaan. Rakennetaanko pieniä vuokra-asuntoja, perheasuntoja vai suuria kovan rahan asuntoja, joilla houkutellaan ns. hyviä veronmaksajia Helsinkiin?

Helsinkiläisistä kotitalouksista jopa puolet on yhden hengen talouksia, kuten opiskelijoita, eläkeläisiä ja sinkkuja. Tämän pitää näkyä myös kaupungin asuntopolitiikassa.

Helsingin poliitikot kuitenkin ohjaavat rakennusyhtiöitä rakentamaan suurempia asuntoja. Asuntojen hintoja nostaa myös velvoite rakentaa kalliita autopaikkoja, joista autotonkin asunnonhankkija joutuu maksamaan asuntonsa hinnassa noin tuhat euroa neliöltä. Tämä tietenkin heijastuu myös vuokriin.

Loppu verokilpailulle

Poliitikot pelkäävät, että jos Helsinki kaavoittaa asuntoja enemmistön ehdoilla, parhaat veronmaksajat pakenevat Espooseen ja muihin naapurikuntiin. Tämä on tärkein syy sille, että kunnat pitäisi yhdistää. Kuntarakenne, jossa saman alueen kunnat joutuvat kilpailemaan veronmaksukykyisistä asukkaista, johtaa järjettömään asunto- ja veropolitiikkaan. Kaikki kunnat joutuvat rakentamaan suuria asuntoja ja laskemaan veroja, vaikka tarve täysin päinvastaiseen politiikkaan olisi ilmeinen. Jotkut kunnista vievät tämän politiikan pidemmälle kuin muut, ja seurauksena hyvä- ja huono-osaisten asuinalueet eriytyvät toisistaan.

Asuinalueiden jyrkkä jakautuminen hyviin ja huonoihin aiheuttaa ongelmien kierteen: tietyt asuinalueet leimautuvat, joillakin alueilla ei uskalla liikkua iltaisin, eikä niille saada riittävästi palveluita. Pieni- ja suurituloiset vieraantuvat toistensa todellisuuksista eivätkä pysty enää eläytymään toistensa tilanteisiin. Lisäksi kuntien verokilpailu johtaa siihen, ettei missään pystytä kunnolla huolehtimaan palveluista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Jotta useammalla olisi tulevaisuudessakin varaa olla helsinkiläinen:

  • Kunnat on yhdistettävä, jotta verokilpailu loppuu ja kaavoituksessa aletaan ajatella kokonaisuutta
  • Asuntoja on kaavoitettava rutkasti lisää kaikki väestöryhmät huomioiden
  • Erityisesti pieniä vuokra-asuntoja tarvitaan lisää
  • Kaupunginosien eriytyminen hyviin ja huonoihin on estettävä kaavoittamalla eri asuntotyyppejä tasaisesti ympäri kaupunkia
  • Kaupunkirakenteen on oltava tiivis
  • Autopaikkoja ei saa maksattaa autottomilla.